Turussa on vielä tämän viikon loppuun mahdollisuus nähdä kaksi erittäin kiinnostavaa, erilaista näyttelyä, tiloissa jotka eivät normaalisti ole näyttelykäytössä.
Kävin tänään ensin tutustumassa Auraamon Väylät-näyttelyyn Fortuna-korttelissa ja sen jälkeen suuntasin Vartiovuorenmäen observatorioon Close your eyes and tell me what you see -näyttelyyn.
Ensimmäinen näyttely esitteli muotoilun toimintakeskus Auraamossa toteutettuja yritysyhteistyöprojekteja sekä yrityshautomon yrittäjiä. Käytännössä Väylät-näyttely oli erinomainen esimerkki siitä, miten tärkeää muotoilu ja muotoilukoulutuksen säilyminen Turussa on. Näyttelyssä oli esillä parikymmentä Turun AMK:n ja Yrkeshögskolan Novian opiskelijoiden elinkeinoelämän kanssa toteuttamaa yhteistyöprojektia muotoilun eri aloilta. Lisäksi Väylät-näyttely esitteli Auraamon hautomossa tähän mennessä kasvaneet seitsemän yritystä.
Vaikka muotoilu kuuluu ns. taidealoihin, pystyy se kuitenkin vastaamaan vahvasti elinkeinoelämän tarpeisiin ja toivoisinkin näkeväni lisää tämänkaltaisia näyttelyitä, jotka ovat omiaan perustelemaan koulutuksen tärkeyttä, etenkin alueellisesti. Näyttely on siis avoinna lauantaihin asti osoitteessa Linnankatu 14.
HC Berg (1971, Suomi) Light Space – Linear Momentum, 2010
Toinen näyttely oli Göteborgin taidemuseon intendentti Johan Sjöströmin kuratoima Close your eyes and tell me what you see, joka nähtiin viime kesänä Göteborgissa ja nyt uudelleen näyttelykäyttöön avatussa Vartiovuorenmäen observatoriossa. Turku2011-ohjelmaan kuuluva näyttely esittelee pääasiassa 70-luvulla syntyneiden nykytaiteilijoiden teoksia, joiden joukossa mm. Kim Simonssonin kolme veistosta.
Kiinnostavinta näyttelyssä oli ympäristön lisäksi Sonja Nilssonin teos Goodbye Horses. Teos oli yllättävästi rakennettu installaatio, joka pohjautui Uhrilampaat elokuvan kohtaukseen, jossa sarjamurhaaja Buffalo Bill tanssii Q Lazzaruksen samannimisen kappaleen tahdissa. Enempää teoksesta kertomatta, se todella jättää jälkensä katsojan verkkokalvoille. Nilssonin teos kuvastaakin ehkä parhaiten näyttelyn punaista lankaa, joka haastaa katsojan kyseenalaistamaan näköhavaintonsa ja sen, miten paljon me oikeastaan näemme ja miten paljon kuvittelemme näkevämme.
Kuun loppuun asti jatkuvaan näyttelyyn liittyy myös kuratointiaiheinen seminaarisarja Kuratointi taiteena, jonka viimeinen seminaari on tämän viikon torstaina Åbo Akademin Auditoriossa.
Observatoriolla käydessä kannattaa tietysti ihastella myös Turkua ja kaupungin siluetista värinsä saanutta Minna Vainion 65 metriä pitkää neulegragffitia, joka sai alkunsa Turku 365:n taideklinikalla.
Kaksi kaiken kaikkiaan silmät avaavaa näyttelyä saavat toivomaan, että turussa nähdään jatkossakin uudenlaisia näyttelyitä yllättävissä paikoissa.
